on lopullisesti peruttu/kadonnut/lakkautettu!!!
Joka tapauksessa sitä ei enää meidän kodissa ole! Viime viikon lopulla meidän yksvee keksi sohvalle kiipeämisen jalon taidon. Järki ei ole vielä mukana, mutta se ei menoa hidasta. Onneksi nyt ollaan oivallettu edes vähän myös tuota laskeutumispuolta...
Tämä taito asettaa mun käsityönteolle todellisen haasteen tai sanoisinko hidasteen. Siinä saa yrittää samanaikasesti väkertää sormikkaita x määrällä puikkoja, varjella yksveen silmiä tältä samaiselta puikkomäärältä ja yrittää vielä pitää tämän uhkarohkean pojan paidanhelmasta kiinni putoamisen varalta... Vielä en ole luovuttanut (siis käsitöiden suhteen), mutta onhan toi aika haastavaa ja ei niin rentouttavaa... Huoh!
Etkös tiedä, että äitin oma aika a.k.a käsityörauha alkaa lasten nukkumaanmenon jälkeen?
VastaaPoistaxD
Niinhän se alkaa...
VastaaPoistaJoskus nukahdan sohvalle puikot sylissä, kun yritän sinnikkäästi tehdä väsystä huolimatta. Jos on kova kutomisinnostus päällä, en millään malta olla päivällä kutomatta.
Täytyy hyödyntää pienetkin hetket :D
Onneksi meidän pojat menee nykyään nukkumaan tosi helpolla. Ei enää sylissä nukuttamista! Jee!!
Tämä tietää lisää käsityöaikaa tai aikaa netissä surffailuun, kuten nytkin..
Meillä vähän sama juttu. Täällä vasta ryömitään, mutta nyt jo kaavojen piirtely ja leikkailu on kovan työn takana. Kovasti sakset ja nuppineulatyyny kiinnostaa :)
VastaaPoista