Uusia haasteita

Ensi viikolla alkaa meidän perheessä uusi vaihe. Tiistaina pojat aloittavat päiväkodissa ja keskiviikkona minä astun jälleen työelämään melkein kolmen vuoden kotiäitiyden jälkeen. Aika paljon muutoksia siis tulossa. Tämän lisäksi meidän tokaluokkalainen saa opetella lähtöä kouluun ilman, että aikuinen on katsomassa kelloa ja hoputtamassa vierestä. Kaikkea tätä hässäkkää ei yhtään helpota se, että mies on seuraavat 1,5 viikkoa työmatkalla ulkomailla...

Paljon on valmisteltavaa ennen ensi viikon tiistaita...

Vaatteet nimikoitava.

Hoitoreppu pakattava.

Loputkin syysvaatteet on otettava esille.

Ja mitäs ensimmäisenä työpäivänä tarvitaan mukaan?

No, ehtii nämä varmaan vielä huomennakin tehdä? Niin viissiin! Taidan olla aika matti myöhäinen! ;) 

Aukaistaan vähän meidän kaappia hoitopäivien varalle...

Nämä ihanaakin ihanemmat tossut ovat meidän kuopukselle. Ja huomatkaa tuo suloinen häntä... ;)

 

Isoveli sai jalkapallotossut. Vielä kivemmat olisivat olleet, jos niissä olisi ollut jonkunlainen kulkuneuvo... Mutta tossut tarvittiin ja Stockmannin valikoima ei pystynyt tällä erää parempaan... Hyvin tyytyväinen olin näihinkin!

Kuvat Robeez.

Robeezin tossut ovat paitsi ihania, niin sopii meidän poikien jalkaan ihan mielettömän hyvin! Eiköhän näillä ala päiväkotitaival ihan mukavasti?

Sitten meille on saapunut toinenkin ihanuus näiden tossujen lisäksi. Valloittava kissapehmo!!!

Kiitos PaaPii Design Putiikin Anniinalle! :) Tämä kissa hakee vielä meidän perheessä paikkaansa. Ajatuksena oli, että siitä tulisi nuorimmaisen kaveri. Mutta useimmiten se löytyy keskimmäisen kainalosta... Katsotaan miten tilanne muuttuu, kun meille kotiutuu kissalle turkoosi kaveri... Ehkä nämä kissakaverukset päätyvät poikien mukana päiväkotiin unikavereiksi.

Blogihiljaisuus on johtunut siitä, kun ei ole ollut mitään valmista esiteltäväksi. Näytetään tähän väliin edes se sekasotku, mikä tuolla kopas vallitsee....


Neuletakista on kohta valmiina toinenkin hiha ja sitten saisi aloittaa kaarroketta. Jotenkin se vain hyytyi, kun alkoi jo etukäteen ahdistaa nappilistan teko ja lankojen päättely. Aika järjetön tekosyy, mutta niin se vain meni... Siitä sai ainakin hyvän syyn siirtyä pipojen kutomiseen. Mutta pipot kerta kaikkiaan vastustaa minun käsissäni... Muistissa on vielä kevään ja kesän vastoinkäymiset. Sini-ruskea pipo lähtee jo toista kertaa purkuun ja vielä samasta kohtaa... Sen siitä saa, kun ei usko tarpeeksi ajoissa, että liian pieni se on, vaikka mitä tekis... Olisi se päähän mahtunut, mutta saisihan se kauemminkin mahtua...  Siitä sitten siirryin sujuvasti kolmanteen työhön. Mahtaakohan sillä olla yhtään sen parempi onni? ;D