Perhonen lentää liihottaa

Pala tosi vanhaa tyynyliinaa, vähän hapsulankaa ja pätkä satiininauhaa.
Niistä on tämä perhonen tehty!


Puolet tyynyliinasta oli jo yli kuusi vuotta sitten päätynyt tytön nuken mekkoon, ja tämä toinen puolikas oli joutunut ihan unholaan. Kunnes eilen sen löysin!
Ja onneksi löysin, koska tämä on sitä vanhaa paksua lakanakangasta. Ihanaa!

Itse haasteen kanssa meinasi iskeä kiirus. Perhosta merkkailin eilen elokuvan lomassa. Mies sivussa yritti opastaa minua täydellisen perhosen tekemiseen.
Mutta muotopuolihan siitä tuli! ;D
Sellaisia ne on kai luonnossakin, joten sai mennä minun seulani läpi liitelemään...

Perhosen väkertämisessä meni yllättävän kauan, joten ompeluhomman tein nopsasti vielä ennen töihin menoa... Ja valmistuihan se ajoissa, vaikka maanantai tuli jälleen kerran yks kaks yllättäen.
(Maanantai on minun yleinen harrastuspäiväni. Eli menen kirjansidontaan, ja pari viikkoa olisi aikaa esivalmistella juttuja seuraavaksi kerraksi, mutta tänäänkin menen sinne ilman valmiiksi revittyjä kirjansivuja... Olihan tässä vain yli kuukausi aikaa... Maanantai yllättää minut siis viikosta toiseen!)

Pussukka löysi heti käyttötarkoituksensa.
Tai oikeastaan se sai tehtävänsä jo tekovaiheessa.
Siitä tuli pussukka ylimääräisille pelinopille.

Ja vielä sananen langasta.
Se on Sirdarin Reflection ja sain sen kaupanpäällisinä Tapion Kaupasta. Tiesin välittömästi, että tulen käyttämään sitä kirjailuissa. Tämä oli hyvä työ kokeilla langan toimivuutta ja olen aika varma, että tämän jälkeen sitä tullaan näkemään myös meidän kesävaatteissa..
Mutta ennen kaikkea tämän viikkoinen haastetyö opetti minulle, että olen ihan surkea napinläpien tekijä... Niitä täytyy harjoitella ja PALJON!